Vuosi sitten Hämeenlinnassa elettiin jännittäviä päiviä.. Olin jo helmikuussa bongannut suuren (10+3) irlispentueen syntymän.. Töiden lomassa mulle tuli miehleen käyä kattomassa, mitä suurelle pentuheelle kuuluu.. Sivut avatessani huomasin heti etusivulla yhden pojan (valloittavine silmineen) etsivän edelleen itselleen uutta laumaa. Tuon jälkeen etsin kaiken mahdollisen tiedon Audaxista..joka oli tuolloin vielä työnimellä Roni. Mitä enemmän löysin tietoa pojasta, sitä enemmän se alkoi vaivaamhaan mieltäni. Taisipa poika jäädä miehleen niin vahvasti, että siinä meni yö jos toinenkin valvoessa ja pohtiessa.

Lopulta päätin ottaa härkää sarvista kiinni, sillä olotila kävi niin tukalaksi. Mulla oli semmonen tunne, että jos en käännä tätä kiveä, niin se voi sitten vaivata minua hirmusen pitkään. Otin kasvattahjaan yhteyttä, ensin varovasti mailia kirjoittaen. Mailin jälkheen vuorossa oli melkein tunnin mittanen puhelu kasvattajan kanssa..

Yksi asia johti toiseen ja tarkalleen vuosi sitten lopetin työni aikaisemmin ja hyppäsimme avokkini Miikon kanssa authoon ja käänsimme nokan kohti Kaukalampea. Päästyämme perille tutustuimma ensin lauman vanhimphiin jäsehniin ja Miikko koki ensimmäisen läheisen kohtaamisen irlanninsusikoirien kanssa. Taisipas se rotu samalla heitolla viedä Miikonkin sydämen ;)

Isoihin tyttöihin tutustumisen jälkheen kasvattaja päästi pennut pihalle. Nalle, Typy ja Audax tuli kovalla vauhdilla tervehtimään meitä...valloittava kolmikko..Illan aikana joimme kahvin jos toisenkin ja lopulta saima kuulla kasvattajilta, että poika voisi lähteä meän mukhaan. No poikahan lähti meän mukhaan ja jopa ite yritti nousta auton kyythiin...tuntu siltä että Audax oli päättäny, että nyt hän lähtee oman uuen laumansa mukhaan.

Tuosta asti tämä meän uus pieni lauma on asunu Hämeenlinnassa. Yhteiseloa on kestäny vuosi, enkä päivääkhään muuttais pois. Pienin materiaalisin vahingoin päästiin pentuikä..taisihan siinä mennä kaukosäädin...mutta saathiimpahan semmonen uus jolla voi sitten hallinta useampaa laitetta :D Posti ja paperi muutenki kelpas pojalle jonku aikaa oikein mainiosti, mutta mithään suurempaa meillä ei ole sitten tapahtunukhaan..Kämppä säästyi remontilta..vaikka sitte kyllä auto meni vaihtoon entisen pienuuden vuoksi ja pakastin piti vaihtaa isomphaan jotta luut ja muut herkut mahtuis paremmin.

Ihana vuosi takana..ja toivottavasti mahollisimman monta vuotta vielä eessä :)

-jemina-